Espoon Latu ry ajalta 27.5.1986 - 6.5.1995, kirjoittanut Aulis Lintunen
Perustaminen
Ensimmäinen johtokunta
Kuntopäivällä julkisuutta
Vuosikokous päätti jäsenmaksut ja valitsi toimihenkilöt
Kuntohiihto mukana alusta alkaen
Toiminnan perusteista
Monipuolista toimintaa kaikille
Suomen Ladun leiripäivät
Kymmenvuotiskauden johtokunnat ja tilintarkastajat
Talous rakentuu jäsenmaksujen varaan
Tilaisuuksissa yhteensä yli kolmetuhatta osallistujaa
Jäsenmäärä kasvanut tasaisesti
Kannanottoja puolesta ja vastaan
Kymmenvuotisjuhlat suunnitteilla toukokuuksi 1995
Suomen Ladun aloitteesta järjestetään toukokuun 27. päivänä 1986 Tapiolan SYP:n tiloissa keskustelutilaisuus aiheesta, olisiko syytä perustaa Espooseen Suomen Ladun jäsenyhdistys. Suomen Ladun toiminnanjohtajan Tuomo Jantusen puheenjohdolla tilaisuus muuttuikin siten Espoon Ladun perustavaksi kokoukseksi. Sihteerinä toimii Ossi Ruohoniemi Suomen Ladusta.
Perustavaan kokoukseen osallistuu edellisten lisäksi Åke ja Marja Jauhiainen, Hannu Virtanen Uudenmaan latualueen yhdyshenkilönä, Tuulikki Isotalo, Leo Puhakainen, Urpo Salovaara, Salme Stude, Anja Nurminen, Lemmikki Mieskonen, Veikko Granholm, Risto Lappalainen, Antero Rautio, Taimi Savio, Raili Räsänen, Antti Seikku ja Aulis Javela. Näiden 18 henkilön voimin pidetään virallisesti Suomen Ladun 145. latuyhdistyksen perustava kokous.
Latuyhdistyksen perustamista pohjustaa Ossi Ruohoniemi esittämällä mm. diasarjan "Suomen Latu toimii". Keskustelussa todetaan, että kohta Suomen toiseksi suurimmaksi nousevaan kuntaan on tarvetta perustaa oma latuyhdistys. Nimeksi päätetään Espoon Latu r.y.
Yhdistykselle hyväksytään Suomen Ladun mallisääntöjen pohjalta säännöt. Johtokunnan jäsenten määräksi päätetään vähintään 6 mutta enintään 12 henkilöä. Jäsenmaksuksi tulee perheen ensimmäiseltä jäseneltä 40 mk ja seuraavalta 20 mk. Lapset maksavat 5 mk. Toiminta lähtee käyntiin talkoohengessä, eli johtokunnalle ei makseta kokouspalkkioita, mutta aiheutuneet kulut päätetään kuitenkin korvata.
Puheenjohtajaksi ehdotetaan Tuomo Jantusta, Urpo Salovaaraa ja Raili Räsästä. Yksimielisesti puheenjohtajaksi valitaan syyskokoukseen asti tapiolalainen aktiivinen liikunnan harrastaja Raili Räsänen.
Muut Espoon Ladun ensimmäiseen johtokuntaan valitut jäsenet ovat Anja Nurminen, Urpo Salovaara, Veikko Granholm, Åke Jauhiainen, Leena Huhtala ja Lemmikki Mieskonen.
Kokous päättää, että perustamissopimuksen allekirjoittavat Veikko Granholm, Urpo Salovaara ja Raili Räsänen. Perustamissopimuksen "Me allekirjoittaneet olemme perustaneet ESPOON LATU RY-nimisen yhdistyksen, liittyneet siihen jäseniksi ja hyväksyneet sille oheiset säännöt" allekirjoittavat 2.6.1987 kuitenkin Anja Nurminen, Terhi Lemmikki Mieskonen ja Raili Räsänen. Näin ollen virallisesti rekisteröityminen tapahtuu vasta toisena toimintavuotena ja vähän eri ihmisten allekirjoittamina kuin edellä päätettiin. Liikkeellelähtöä se ei ole kuitenkaan haitannut.
Perustavan kokouksen allekirjoitustilaisuudessa Suomen Ladun toiminnanjohtaja Tuomo Jantunen perusteli uuden latuyhdistyksen perustamistarvetta mm. sillä, että latuyhdistyksiä pitää olla mahdollisimman monta siellä, missä ihmisiä on. Mammuttiyhdistykset eivät ole toiminnan kannalta parhaita mahdollisia. Optimi olisi, että kukin asuntoalue muodostaisi oman latuyhdistyksensä. Käytännön toiminta ei kuitenkaan pitkän päälle tahdo tällaisissa liian pienissä yhdistyksissä onnistua.
Espoon Ladulla on Tuomo Jantusen kokouksessa pitämän alustuksen mukaan hyviä ulkoilualueita, joita latuyhdistys voi toiminnassaan käyttää hyväksi. Näin on myös tapahtunut.
Perustavan kokouksen yhteydessä esitettiin latuyhdistyksen toiminnan kannalta myös uusia ideoita, kuten asukasiltojen pitäminen ulkoilualueilla. Tätä ideaa Suomen Latu onkin käytännössä toteuttanut jo parin vuoden ajan. Kokouksessa Espoon matkailutoimiston esille ottama opasjärjestelmän luominen Espooseen on myös käytännössä jo toteutettu. Sen mukaisesti useimmat ulkoilureiteistä on jo varustettu opasteilla.
Ensimmäinen johtokunta
Espoon Ladulle valittu ensimmäinen johtokunta pitää perustamispäivänä eli 27.5.1986 jo ensimmäisen kokouksensa. Siinä päätetään tiedottaa Länsiväylä-lehden välityksellä perustetusta yhdistyksestä sekä laatia kirje jäsenistön hankkimiseksi. Samoin päätetään järjestää latuilta tulevana syksynä. Ensimmäiseksi tiedottajaksi valitaan Ossi Ruohoniemi. Tiedotteessa todetaan upouuden latuyhdistyksen toiminnan muodostuvan ympärivuotuiseksi ja koko perheelle tarkoitetuksi. Tärkeimmät toimintamuodot tulevat olemaan kaikenikäisille ja -kuntoisille järjestettävät liikuntatilaisuudet, retkeilytoiminta sekä koulutus- ja järjestötoiminta.
Johtokunta kokoontui seuraavaan kokoukseensa jo 4.6.1986 edelleen SYP Tapiolan tiloissa. Tuomo Jantusen jäsenkampanjaesitteen esittelyn perusteteella päätetään neuvotella SYP Tapiolan kanssa esitteen tarralipukkeesta ja sen painattamisesta. Painosmääräksi tulee 3000 kpl; lipukkeen väriksi tulee valkoinen, jossa teksti on sinisellä. Jakelukanavina tuli olemaan Länsiväylä-lehti sekä urheiluliikkeet. Jäsenmaksulomakkeet suostui painamaan SYP, jossa myös avattiin yhdistykselle ensimmäinen tili. Näillä lomakkeilla tapahtuikin jäsenmaksujen perintä siihen saakka, kunnes Suomen Latu toteutti v. 1990 koko maan kattavan jäsenrekisterin ja jäsenmaksuperintäjärjestelmän. Samasta järjestelmästä tuotetaan latuyhdistysten käyttöön myös jäsenten osoitetarrat. Liittyen Latu ja Polku -lehden jakeluun osoitteiden muutokset tulevat myös tätä kautta ehkä parhaiten hoidetuksi.
Kuntopäivällä julkisuutta
Kesäkuun 1986 johtokunnan kokouksessa keskusteltiin myös lokakuussa pidettävästä Espoon Ladun jäsenillasta ja sen ohjelmasta. Toimintasuunnitelmaan päätetään sisällyttää laturetkiä, lasten hiihtokoulu, Lapin-retki kaamosaikaan, laskettelua, polkuretkiä ja melontaa. Viimeksi mainitun ohjelman puitteissa johtokunta kokoontuikin sitten 25.8.1986 Helsingin kanoottiklubin majalla. Tämän kokouksen pääaiheeksi muodostui 5.10. pidettäväksi suunnitellun "kuntopäivän" paneelin osanottajat ja ohjelma. Tilaisuuteen päätetään yrittää myös eri urheiluliikkeiden järjestämää välinenäyttelyä ja näytteilleasettajista tilaisuuden kahvitarjoilun rahoittajaa. Yritys myös onnistuu. "Espoo kuntoon" -tilaisuus järjestetään sitten 5.10.1986 Aarnivalkean koululla. Tilaisuuden avaa toiminnanjohtaja Tuomo Jantunen, aerobic-esityksen järjestää Tero Heiska. Kuntopaneelin teemana on: Kuinka Espoossa liikutaan – palvelevatko liikuntapaikat tavallista espoolaista, onko ongelmia asutuksen ja liikuntareittien yhteensovittamisessa, kuinka järjestetään "näin luisteluaikaan" reittien levennys sekä jääkö espoolainen paitsioon virkakoneiston ja seurojen hoitaessa asioita.
"Railakas avaus, puhe puhkoi Espoon ladut" otsikoi suurella punaisella alustalla Länsiväylä-lehti 5.10.1986 tilaisuutta. Lehti jatkaa ingressissään: "Kansallinen olympiakomitea, Suomen tasavallan eduskunta ja maan hallitus olivat edustettuina, kun Espoon liikunta-asioita puheltiin kuntoon sunnuntaina Tapiolan Aarnivalkean koulun paneelissa".
Keskustelua johdatteli Länsiväylän urheilutoimittaja Eero J. Tennilä. Paneeliin osallistui Tennilän lisäksi ministeri, ahkera kuntoliikkuja Kaisa Raatikainen, laamanni Kullervo Kemppinen, kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu Jouni J. Särkijärvi (esittäytyi kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtajaksi), liikuntatoimenjohtaja Teuvo Hatakka, olympiakomitean jäsen Pirjo Häggman sekä Espoon Ladun edustajana samana päivänä pidetyssä Espoon Ladun syyskokouksessa yhdistykselle valittu puheenjohtaja Aulis Lintunen.
Paneelikeskustelussa käsitellään lukuisia liikuntaan liittyviä kysymyksiä em. otsikoinnin pohjalta ja tuodaan esille myös epäkohtia. Pääpiirteissään espoolaisilla on kuitenkin hyvät edellytykset harrastaa liikuntaa sekä kesällä että talvella. Teuvo Hatakka ja Jouni J. Särkijärvi pitivät latuyhdistyksen perustamista edistysaskeleena "mutta samalla jonkinlaisena häpeänä, että vasta 145. Suomen Ladun paikallisosasto perustetaan Espooseen, joka sentään on pian Suomen toiseksi suurin kaupunki".
Jouni J. Särkijärvi toi keskustelussa esille Espoon Ladun toiminnan kannalta tärkeän asian. Hän muistutti kaavoituksen ristiriitatilanteista, joissa vastakkain ovat usein yksityinen maanomistaja ja suuri yleisö. Maanomistajalle ulkoilureitin rakentaminen – rakentamisen vastustaminen – on aina hyvin tärkeä asia, mistä syystä hän herkästi ottaa yheyttä valtuutettuihin ja lautakunnan jäseniin. Suurelle yleisöllekin asia on tärkeä, mutta se ei liikuta ketään erityisesti. –Siinä päättäjä on tapetin ja seinän välissä, Särkijärvi tuskaili.
Tilaisuudessa verryteltiin jäseniä myös rytmikkään musiikin säestyksellä: Jussi Raittinen pelasti Mikki Hiirtä merihädästä ja yleisö teki virkistyneenä tiukkoja kysymyksiä liikunta-asioista ministerille, valtuutetuille ja virkamiehille. Moniin tilaisuudessa esille tuotuihin liikuntaa edistäviin asioihin on kuluneen 10 vuoden aikana saatu myönteinen ratkaisu. Monet asiat ovat edelleen hoitamatta ja kaavoitus on jatkuvana uhkana luonnossa liikkuville espoolaisille.
Vuosikokous päätti jäsenmaksut ja valitsi toimihenkilöt
Aarnivalkean koululla pidettiin myös ensimmäinen yhdistyksen varsinainen vuosikokous. Johtokunnan esityksestä hyväksyttiin jäsenmaksuksi 40, 20 ja 5 markkaa. Johtokunnan jäsenmääräksi vahvistettiin 6 varsinaista ja 2 varajäsentä, jollaisena johtokunta on toiminut siitä alkaen. Puheenjohtajaksi valittiin 2-vuotiskaudeksi Aulis Lintunen. Johtokunnan muiksi jäseniksi tulivat Raili Räsänen (varapuheenjohtaja), Urpo Salovaara, Anja Nurminen, Päivi Purola, Aarre (Ape) Järvinen ja Lemmikki Mieskonen. Varajäseniksi valittiin Aarno Rautiainen ja Timo Nisula. Varajäsenet ovat varsin yleisesti osallistuneet jatkuvasti johtokunnan kokouksiin.
Espoon Ladun ensimmäisiksi tilintarkastajiksi valittiin Pertti Nurminen ja Kullervo Kemppinen. Ensinmainittu on jaksanut jatkuvasti tarkastaa yhdistyksen tilit näihin päiviin saakka. Kullervo Kemppinen oli myös useita vuosia tehtävässsä, antaen samalla hyviä neuvoja yhdistyksen tilinpidossa. Varatilintarkastajiksi valittiin Seppo Juurikkala ja Eila Kurkela. Ensinmainittu on sittemmin jatkanut varsinaisena tilintarkastajana. Ensimmäiseen varsinaiseen vuosikokoukseen osallistui 30 yhdistyksen jäsentä sekä Suomen Ladun toiminnanjohtaja Tuomo Jantunen.
Ensimmäisen vuosikokouksen hyväksymä toimintasuunnitelma sisältää varsin keskeisesti ne toimet ja tavoitteet, joiden puitteissa yhdistyksen toiminta on jatkossakin pääosin pyörinyt. Jäsenkampanjan lisäksi tavoitteeksi asetettiin yhteistyön käynnistäminen Espoon kaupungin ja muiden lähialueiden latuyhdisten kanssa. Tiedotusvälineisiin päätettiin myös pitää jatkuvaa yhteyttä. Yhteiset projektit Uudenmaan latualueella toimivien yhdistysten kanssa ovat olleet ohjelmassa alusta alkaen. Merkittävin niistä on ollut 1992 järjestetyt Suomen Ladun leiripäivät Espoossa, jossa päävastuu oli Espoon Ladulla.
Kuntohiihto mukana alusta alkaen
Varsinaisessa toiminnassa alusta alkaen on ollut mukana kuntohiihdon edistäminen espoolaisten keskuudessa. Sitä on voitu toteuttaa luonnon antamin mahdollisuuksin talvista riippuen. Tahkon Hiihto on ollut vuoden tapahtuma muiden puhtaasti espoolaisia koskeneiden laturetkien ohella. Kuutamohiihdot meren jäällä ovat mieliin painuvia retkiä silloin, kun etelän talvi on antanut niihin mahdollisuuden.
On vaellettu myös Espoon erämaissa sekä talvella että kesällä. Varsinkin kesäiset vaellukset ovat olleet suosittuja. Osanottajat ovat voineet näillä retkillä tutustua kotikaupunkinsa moni-ilmeiseen luontoon ja nyt kansallispuistoksi muuttuvan Nuuksion erämaa-alueeseen. Pyöräretket ja kävelyretket ovat olleet samoin koko ajan ohjelmassa.
Espoon Latu on yhdessä kaupungin liikuntatoimen kanssa järjestänyt useina syksyinä sydänretkitapahtuman, jossa osallistujat ovat voineet tietyn ponnisteluvaiheen jälkeen mittauttaa mm. pulssinsa ja verenpaineensa. Tapahtumat ovat olleet hyvin suosittuja. Esimerkiksi 4.10.1987 järjestettyyn kävelytestiin osallistui 135 henkilöä. Aarno Rautiaisen johdolla testi suoritettiin 15 talkoolaisen voimin. Seuraavana vuonna osanottajia oli 150.
Lasten hiihtokoulu on ollut alusta alkaen ohjelmassa. Yhdistys on keskittynyt alle kouluikäisten lasten ohjaukseen, kun urheiluseurat ovat pyrkineet huolehtimaan vanhemmista lapsista ja nuorista.
Espoon Latu on osallistunut vuosittain Suomen Ladun kokouksiin ja eri koulutus- ja muihinkin tilaisuuksiin. Lähialueen yhteistoiminta on tapahtunut pääosin Uudenmaan Latualueen yhteisten tilaisuuksien puitteissa.
Jäsenistöön on pidetty yhteyttä Länsiväylä-lehden lisäksi 3–4 kertaa vuodessa lähetettyjen Latu ja Polku -jäsentiedotteen välityksellä. Suuressa hajanaisessa kaupungissa nämä ovat olleet lähes ainoa keino tavoittaa koko jäsenkunta ja kaupungin muut asukkaat.
Toiminnan perusteista
Kun toiminta tapahtuu talkoovoimin, on tärkeää, että tehtäviä ja vastuuta pyritään jakamaan mahdollisimman monen jäsenen kesken. Johtokunnan jäsenet joutuvat kantamaan toiminnasta päävastuun, mutta myös muiden yhdistyksen jäsenten tulee saada ja myös vastata tietyistä tehtävistä.
Suurella paikkakunnalla, kuten Espoossa tämä on tärkeätä mahdollisimman monen yhdistyksen jäsenen pitämiseksi aktiivisessa toiminnassa. Yhdistyksen johtotehtäviin rekrytoidutaan myös tätä kautta, koska täällä ei tunneta toisiamme samassa laajuudessa kuin pienillä paikkakunnilla. Heti ensimmäisen toimintavuoden syksystä alkaen tätä on pyritty toteuttamaan, joskin vasta suuressa yhteisyrityksessä eli Suomen Ladun leiripäivien valmistelussa siinä laajemmasti onnistutaan ulkopuolella johtokunnan jäsenten.
Monipuolista toimintaa kaikille
Hiihto-, kävely-, pyöräily-, sieni- ja patikkaretkistä sekä mm. kyykkäharrastuksesta ovat olleet vastuussa em. tavoitteiden mukaisesti eri henkilöt. Puheenjohtaja ja sihteeri ovat luonnollisesti joutuneet kantamaan päävastuun yleisistä asioista sekä pääosin yhteydenpidosta muihin samojen asioiden parissa työskenteleviin viranomaisiin ja yhdistyksiin sekä erityisesti kuukausittain toistuvista jäsenilloista. Lasten hiihtokouluista ja myöhemmin mukaan tulleesta lasten luontoon ja siellä toimimiseen opettavasta "Metsämörrikoulusta" ovat pääosin vastanneet Marjatta Sykkö ja Liisa Helenius. Niitä on järjestetty eri puolilla kaupunkia. Suunnistusta on opetettu erityisesti nuorille luonnonläheisesti.
Luontopolku on ollut myös ohjelmassa useampana vuotena. Ensimmäiseen niistä järjestävät Hanikassa Raija ja Ape Järvinen. Esimerkiksi v. 1990 järjestettiin lapsille 6 luontopolkuretkeä Marjatta Sykön johdolla, ja niihin osallistui 62 lasta.
Kahtena ensimmäisenä toimitavuotena Espoon Latu järjestää Olarissa ns. Ruduksen aukiolla kaikille espoolaisille tarkoitetut laskiaistiistain liuut. Niihin hankitaan liukumateriaalia, jaetaan parhaista suorituksista erilaisia palkintoja sekä pientä virkistystä mm. hedelmien muodossa. Aarno Rautiainen loihtii niihin "jätkän" kynttilät, jotka palavat myös useissa muissa yhdistyksen tapahtumissa. Osallistujia on noin 400. Seuraavana vuonna, eli 1988 laskiaisliukuihin osallistuu yli 200 henkilöä, kun oli kylmä ilma. Mukana ovat olleet aikuiset, nuoret ja lapset. Laskiaistapahtumia alkoi sittemmin järjestää em. paikalla olarilaiset yhdistykset ja seurakunta, joten Latu luopui omastaan. Luonto on ollut useana vuotena oikullinen ja estänyt laskiaistapahtumat.
Vuoden 1987 aikana tuotetaan Ape Järvisen suunnittelemana Espoon Ladun hihamerkki, jota on myyty vuosittain eri tapahtumien yhteydessä jäsenille 20 markan hintaan. Keväällä ohjelmassa on edellä mainittujen toimintojen lisäksi "kivi-ilta", jolloin tutustutaan Otaniemessä opastuksella kivikokoelmiin.
Aarno Rautiainen ja Ape Järvinen ovat antaneet suunnistusopetusta Olarin maastossa eli Espoon keskuspuistossa useina eri kertoina. Perinneleikit tulevat myös ohjelmistoon. Liisa Helenius on niitä vetänyt erityisesti yhdistyksen pikkujoulutilaisuuksissa. Niihin ovat innolla osallistuneet sekä nuoret että vanhat.
Ensimmäinen yhdistyksen järjestämä Anja Nurmisen vetämä pyöräretki tapahtuu keväällä 1987 reitillä Tapiola - Mankkaa - Sepänkylä - Kauniainen - Bemböle - Oittaa - Bodom - Kilo - Tapiola, ollen n. 40 km:n pituinen. Vuosittain näitä retkiä on sitten järjestetty eri puolille Espoota ja tutustuttu niiden avulla Espoon moni-ilmeiseen luontoon. Vuosien varrella kaupunki on rakentanut myös lisää pyöräteitä ja parantanut täten pyöräilyharrastuksen mahdollisuuksia.
Keväällä 1987 järjestävät Johannes Ijas ja Aarno Rautiainen hyvin onnistuneen suunnistutapahtuman. Myöhemmin on vastaavan tapahtuman järjestäneet myös Anja ja Pertti Nurminen.
Suomen Ladun leiripäiville yhdistyksen edustajat ovat osallistuneet kaikkina 10 vuotena. Espoon Ladun tunnusmerkkinä on ollut Ape Järvisen hankkimana ladun viireistä tehty lippusiima, jonka on kustantanut Suomen Höyhen. Yhdistys on tehnyt myös tutustumisretken Suomen Höyhenen tiloihin ja tuotantoon Hyvinkäällä. Joinakin vuosina yhdistyksen edustajat ovat osallistuneet leiripäivien vaelluksen harrastelijasarjaan, suunnistuksen kilpasarjaan ja kyykkäkilpailuihin. Saavutukset ovat olleet vähintään tyydyttävällä tasolla. Myös Suomen Ladun vuosikokousissa on ollut yhdistyksellä edustajansa kaikkina toimintavuosina.
Vuosien 1987–1988 aikana Espoon Latu on järjestänyt 10–12-vuotiaille nuorille retkeilykoulun. Se on käsittänyt neljä iltaa koulutusta syyskaudella ja neljä iltaa kevätkaudella. Koulutus on päättynyt keväällä tehtyyn, viikonlopun kestäneeseen vaellukseen toukokuun 1988 lopulla Nuuksion erämaassa.
Koulutukseen osallistui 16 nuorta, jotka valittiin ilmoittautumisjärjestyksessä. Retkeilykoulun ohjelmana on ollut: mitä retkeily on, suunnistustaito, jokamiehen oikeudet ja velvollisuudet, retkivarusteet, leirivarustus sekä mm. Lapin retkitarinoita diakuvin. Retkikoulun vastaavana vetäjänä on toiminut Ape Järvinen. Koulutukseen osallistuneet saivat myös todistuksen koulutukseen osallistumisesta.
Seuraavat vuodet toimitaan melko tarkkaan edellä kuvattuja toimintamuotoja käyttäen. Vuoden 1988 ohjelmassa on kolmen jäsenillan lisäksi venytys- ja rentoutusharjoituksia luentojen kera, kunnostetaan kaupungin kanssa yhteistoimin latupohjia ja kuntoreittejä, tehdään keväällä opastettu linturetki, Aarno Rautiainen järjestää oman vapaa-ajan viettopaikkansa puitteissa Myllyretken, johon osallistuu 22 henkeä, kierrellään Hyvinkään erämaita, retkeillään Muotkatuntureilla Lapissa, järjestetään UKK- instituutin ohjeitten mukainen kuntotestitilaisuus espooolaisille, tehdään vuoden mittaan kävely- ja pyöräretkiä. Talvi suo myös useammankin hiihtoretken järjestämisen. Myös jäähiihto onnistuu 27 hiihtäjän voimin. Syksyllä sienestetään.
Vuoden 1988 alkupuolella vietetään Suomen Ladun 50-vuotisjuhlallisuuksia ja osallistutaan juhlaristeilyyn 17 hengen voimin. Alle kouluikäisille lapsille järjestetään kolme kertaa hiihtokoulu. Niissä on yhteensä 25 eri tilaisuutta ja 68 lasta, jotka saavat koulun päätteeksi todistuksen ja Muumimerkin.
Vuoden 1989 aikana tutustutaan Suomen Höyhenen tuotantoon ja tuotteisiin Hyvinkäällä 18 henkilön voimin, pidetään edelleen ohjelmassa hiihto-, patikka- ja pyöräretket, vaelletaan Nuuksion erämaassa, leikitään perinneleikkejä lasten ja aikuisten kera, tutustutaan Partioaittaan ja katsellaan Apen ottamia dioja Lapin vaelluksilta.
Vuoden yksi päätapahtuma on "Tapiola kuntoilee" -yhteistilaisuus Espoon liikuntaviraston ja eri järjestöjen kesken. Espoon Ladun tehtävänä on yhdessä Espoon Suunnon kanssa järjestää suunnistusopastusta sekä sen päälle suunnistustapahtuma. Sateinen sää verottaa osanottoa, mutta Tapiolan silkkiniityn - Otaniemen välille saadaan rakennetuksi varsin mainio rastiverkosto, mikä mittaa kyllä hyvin suunnistustaitoa.
Vuosi 1990 on Espoon Ladun toiminnan 5. vuosi. Talvi on siten otollinen, että hiihtoretketkin onnistuvat, mutta saaristohiihto joudutaan muuttamaan kuntokävelyksi. Tervalammen maastoon tehdään onnistunut vaellus luonto-oppaan avustuksella. Hän kertoilee havainnollisesti alueen kasveista ja eläimistä. Osallistujatkin saavat kokeilla taitojaan ja tietämystään.
Erämaaretket vetävät parhaiten osanottajia. Niinpä edelliseen retkeen osallistuu 27 henkilöä. Syyspuolen Solvallan velluksen suorittavat 25 osanottajaa. Vaellusten pääasiallisina vetäjinä toimivat Ladun johtokunnan jäsenet, mutta myös muita jäseniä osallistuu järjestelytehtäviin.
Vuoden syyspuolella Espoon Latu haastaa kuntokävelyyn Espoon Kuntoretken, Tapiolan Naisvoimistelijat ja Espoon Tapiot. Kuntoretki saa eniten osanottajia, joita kävelee yhteensä 42 henkilöä.
Syyspuolella on ladun ohjelmassa mm. Erkki Jääskeläisen opastusta hiihtosuksien valinnassa sekä suksien voitelussa. Aarno Rautiainen kertoilee pelastuspalvelusta, jossa toiminnassa hän on Espoon Ladun edustajana mukana.
Vuosi 1991 on, kuten edellisenkin loppupuoli jo leiripäivien järjestämiseen valmistautumista. Vuoden päätapahtumaksi muodostuu kuitenkin Suomen Ladun alkuun panema tapahtumasarja "Liikkeellä luonnon puolesta". Tapahtumat ovat samalla keväällä 1941 suoritetun Ruotsi–Suomi maaottelumarssin 50-vuotistapahtuma. Silloinhan suomalaiset marssivat yli miljoonan osanottajan voimin eri puolilla Suomea ja osoittivat näinä maamme itsenäisyyden säilyttämisen kannalta vaaran aikoina jälleen yksimielisyytensä. Espoon Ladun em. tapahtumaksi muodostuu Lohjan Karkalin niemeen tehty vaellus- ja luontoretki. Sade peloittelee aamulla, joten vain 17 rohkeinta uskaltautuu mukaan. Retki saadaan tehdä toukokuun 4.päivänä kuitenkin hyvässä säässä ja katsella luonnonsuojelualueen rikasta, moni-ilmeistä luontoa kevätkukkien runsaassa loistossa.
Valtakunnallinen 50-vuotisjuhlamarssi tapahtuu toukokuussa välillä Eduskuntatalo–Maunulan maja ja takaisin. Kutsumarssiin osallistuu myös Espoon Ladun puheenjohtaja Aulis Lintunen.
Viiden vuoden olemassaoloa juhlitaan Espoon kaupungin vapaa-aikatiloissa Furuholmissa 20.5. erilaisin pelein, saunomisin ja yhteispyörähtelyn merkeissä.
Yhdistykselle hankitaan arkistokaappi ja nykyaikainen kirjoituskone pääosin sihteeriä varten. Arkistokaappi on ollut aluksi kaupungin tiloissa Tapiola-klubin huoneistossa, sitten vähän aikaa Salovaaran Urpon hoivissa ja tähän, eli 1995 kevääseen saakka Aulis Lintusen järjestämissä tiloissa. Nyt kaapin paikka on löytynyt Mankkaan tuvalta ainakin toistaiseksi. Latupohjia korjataan kaupungin kanssa vuosina 1991 ja 1992 ladun puolelta luonnollisesti talkoovoimin.
Vuosi 1992 on jo lamaksi pahentunut vuosi. Kaupungin liikuntatoimi ja espoolaiset liikuntaa harrastavat seurat pohtivat yhteisissä tilaisuuksissa, miten eri toimintoja voitaisiin jatkaa, vaikka kaupungin liikuntatoimen rakennus-, korjaus- ja käyttövarat vähenevät huomattavasti. Tilaisuuksissa herätellään talkoohenkeä, jonka turvin joitakin toimintoja on pidettykin yllä ilman kaupungin kokonaisrahoitusta. Suuren paikkakunnan talkoohenki ei tahdo kuitenkaan herätä, kun vielä työttömyys- ja muut vaikeudet ovat koetelleet kaupungin asukkaita.
Vuoden 1993 aikana alkaa lapsille tarkoitettu Metsämörritoiminta myös Espoossa. Marjatta Sykkö osallistuu 17.–18.4. ohjaajakoulutukseen ja vetääkin sitten useita kursseja.
Espoon Latu saa oman lippunsa Aarre (Ape) Järvisen suunnittelemana. Ensimmäisen kerran latulaiset marssivat sen perässä kesäkuussa Ähtärissä Suomen Ladun leiripäivillä. Kyykkäjoukkue osallistuu myös kilpailuihin.
Vuonna 1994 jatketaan lasten, eli "Mörrien" kouluttamista luonnon tuntemiseen ja luonnossa liikkumiseen. Koulutukseen osallistuu yli 200 lasta Liisa Heleniuksen ja Marjatta Sykön vetäminä. Pohjan perillä Torniossa pidetyille leiripäiville matkustaa 12 innokkainta latulaista.
Talvi 1994 on pitkästä aikaa hyvän ajan pakkastalvi. Niinpä saaristohiihtokin voidaan toteuttaa 15 hiihtäjän voimin. Tahkon hiihdon osanottoa rajoittaa yli 20-asteinen pakkanen ja Lillehammarin olympialaisten mäenlasku. Aktiiviset tahkolaiset kiertävät 30–70 km:n lenkkinsä hyvällä talvipakkaskelillä. Huhtikuussa tehdään yhteisretki Uudenmaan latualueen kokouksen kera Siikarantaan. Retkeen osallistuu 55 henkilöä.
Syksyllä 1994 Huippuvuoren kävijä Per Börkvall kertoilee kokemuksiaan tekemästään retkestä.
Talvi ja kevätpuoli 1995 osoittaa ilmeisesti leiripäivien tuoman väsymyksen aiheuttaman pienen taantumanotkahduksen jälkeen piristymisen merkkejä, vaikka talvi on ollut sitten vuosiin kaikkein heikoin. Vettä on satanut lumen tulon jälkeen jopa 10 vuorokautta yhtämittaa. Olihan kuitenkin hetken helmikuussa sen verran talvea, että Pirttimäessä hiihdettiin 12.2. ns. hunajahiihto 30 latulaisen voimin. Sen lisäksi tilaisuuteen osallistuu Helsingin Mehiläisyhdistyksestä 6 henkilöä, jotka esittelivät tuotteita, taisipa sieltä saada hankituksi maistamistakin.
Viikkokävelyt lumen puuttuessa ovat saaneet Tapiolassa mukavasti osallistujia. Olarissa, Karakalliossa ja Leppävaartassa parhaat kävelypolut ovat olleet "kaljaman" peitossa, joten se on ilmeisesti verottanut osanottoa. Nyt kun tätä kirjoittelen 9. huhtikuuta, Olarista taas hiihdetään – lunta näet saatiin viikko sitten reippaasti ja yöllä on ollut pakkasta. Latulaiset tekevät myös hiihtoretken Tiirismaalle (9 henkilöä), sillä rannikon etääntyessä lunta on riittänyt hiihtäjille.
Alkutalven–kevätkauden aikana on ollut huhtikuun alkuun mennessä yhteensä 36 ennakkoon sovittua tilaisuutta, joissa on ollut yhteensä yli 200 osanottajaa.
Jäsenhankintaa on myös tehostettu, vaikka uusia jäseniä on liittynytkin tasaisesti eri vuosina lisää. Niinpä Tapiolan Kesport-liikkeen edustalla tapahtuneeseen infotilaisuuteen osallistuu useita kymmeniä vielä yhdistykseen kuulumatonta henkilöä, joista 6 päätti jo em. tilaisuudessa liittyä jäseneksi.
Vuoden 1995 toiminnassa on ollut uutta se, että tammikuun kokouksessa nimettiin ensimmäinen "Vuoden Espoon Latulainen". Itseoikeutetusti vuoden latulaiseksi valittiin Liisa Helenius, tämä maan mainio perinneleikkien ohjaajamme, leiripäivien muksulan päävetäjä ja Mörri-lasten kouluttaja.
Espoon Latu on saanut myös lipun pohjalta suunnitellun standarinsa, jota tullaan harkitusti jakamaan kiitoksen- ym. osoituksina.
Espoon Latu järjestää 10-vuotiskauden merkeissä Mankkaalla ensimmäisen Metsämörrikouluttajien peruskurssin, johon osallistuu 2 Espoon Ladun jäsenen lisäksi 13 muuta henkilöä pääosin Uudenmaan latualueelta. Kaukaisin oli Savonlinnasta. Näin saadaan lisävoimia tähän lasten keskuudessa hyvän suosion saavuttaneeseen toimintamuotoon.
Espoon Latu on alusta alkaen pyrkinyt siihen, että sen järjestämiä tilaisuuksia olisi eri puolilla hajanaista kaupunkiamme. Vetäjien keskittyminen ja puutekin on tätä tavoitetta haitannut. Nyt siihen pyritään tavoitteellisesti saamaan parannusta.
Suomen Ladun leiripäivät
Kunkin latuyhdistyksen toiminnassa leiripäivien järjestäminen on vuosiksi, jopa vuosikymmeniksi suurin ponnistus ja tapahtuma. Espoon Ladulle tämä kunnia tulee sen kuudentena elinvuotena.
Vuoden 1990 puolella leiripäivien valmistelu alkaa. Pääasiallinen tehtävä on aluksi tunnustella Espoon kaupungin ja latuyhdistyksen jäsenten mielialoja sekä mahdollisuuksia osallistua leiripäivien valmisteluihin ja järjestämiseen. Aloite leiripäivistä tulee Suomen Ladun toimistosta. Tämän alkutunnustelun aiheuttama keskustelu Espoon Ladun johtokunnassa ja siihen saakka aktiivisesti toimineiden yhdistyksen jäsenten keskuudessa ei ollut suinkaan yksiviivaista, vielä vähemmän yksimielistä. Yritystä pidetiin osin jopa täysin epärealistisena yhdistyksen voimin toteutettavaksi. Itsekin, tämän historiikin kirjoittaja, silloisena yhdistyksen puheenjohtajana epäilin suuresti yrityksen onnistumista tässä "tuntemattomien ihmisten" kaupungissa.
Suomen Ladun toiminnanjohtaja Tuomo Jantunen perusteli keskusteluissamme leiripäiväisännyyttä sillä, että me jo keskisuuriin yhdistyksiin kuuluvana voimme sen järjestää, kun pienetkin yhdistykset ovat siinä onnistuneet. Tämä perustelu sai allekirjoittaneen myötämieliseksi hankkeelle. Sen varalle, että Espoon Ladusta ei löytyisi riitävästi talkoohenkeä, kartoitin ystävä- ja tuttavapiiriäni. Lopputulos siinä oli, että riittävä iskuryhmä olisi heistä löytynyt.
Johtokunta ei jäsenten eriävistä näkökannoista huolimatta tehnyt kuitenkaan kielteistä päätöstä asiasta. Puheenjohtaja sai tehtäväkseen tunnustella ensisijaisesti kaupungin mahdollisuuksia osallistua leiripäivien valmistelutoimiin. Erityisesti rakentamista edellyttäviin toimintoihin Espoon Ladulla nuorena, vähävaraisena yhdistyksenä ei ollut yksin mahdollisuuksia.
Tunnustelujen tulokseksi tuli, että Espoon kaupunki oli kaupunkinaolonsa 20-vuotisjuhlien vuoksi valmis myötävaikuttamaan leiripäivien järjestämiseen. Kun muutkin tunnustelutulokset osoittivat, että aiempien kokemusten valossa leiripäivät voitaisiin ehkä sittenkin saada kunnialla toteutetuksi, Espoon Ladun johtokunta päätti 10.12.1990 lähettää anomuksensa Suomen Ladun hallitukselle leiripäivien järjestämisestä 26.–28.6.1992 Espoossa Oittaan historiallisen kartanon alueella.
Anomus päivättiin 28.12.1990. Samana päivänä lähetettin Espoon kaupunginhallitukselle kirje, jossa selostettiin leiripäivien toimintoja sekä pyydettiin kaupunkia paitsi luovuttamaan Oittaan kartanon alue veloituksetta käyttöömme, myös suorittamaan pääosin tiettyjä rakennustoimia leiripäivien toteuttamiseksi.
Jo tätä ennen kaupungin liikuntaviranomaisten kanssa oli varsin yksityiskohtaisesti käyty läpi leiripäiviä varten tarvittavia tehtäviä. Liikuntavirastossa suhtauduttiin myönteisesti asiaan. Samalla laadittiin alustava aikataulu eri toimintojen toteuttamisesta kaupungin ja Espoon Ladun yhteistoimin.
Anomuspäätöstä johtokunta ei tehnyt yksin, vaan syyskokous oli Tuomo Jantusen alustuksen saattelemana valtuuttanut johtokunnan päättämään asiasta. Johtokunnan päätöstä helpotti em. tunnustelutuloksen ohella se, että puheenjohtaja lupasi ottaa päävetäjän vastuun. Kaupunki vastasi myöntävästi kirjeeseemme 2.4.1991. Tämän jälkeen alkoi yksityiskohtainen suunnittelu ja töitten valmistelu.
Yhdistys informoi aiempaa perusteellisemmin myös omaa jäsenistöään leiripäivien suururakasta. Sitä mukaa kuin kymmeniin nousseet yksityiskohtaiset neuvonpidot pääosin kaupungin liikuntatoimen edustajain kanssa edistyivät, alkoi myös omasta joukosta löytyä kirjoittajankin mielestä yllättävän paljon talkoohenkeä. Liikuntaviraston ohella valmisteluihin osallistui myös kaupungin matkailu- ja kulttuuritoimisto. Mukaan liittyi samoin Espoon luterilainen seurakunta – leirijumalanpalvelus päätettiin pitää 1300–1400-luvulta peräisin olevassa vanhassa kirkossa.
Suomen Ladun hallitus myönsi yhdistykselle virallisesti leiripäivien järjestelyoikeuden 22.3.1991. Leiripäivistä on arkistoituna erillinen yksityiskohtaisempi kertomus, josta ilmenee lisäksi monia tällaiseen toimitaan liityviä mielenkiintoisia yksityiskohtia. Todettakoon tässäkin, että monien tilaisuuksien ja kilpailujen vuoksi tarvitaan myös erilaista erikoisosaamista. Sen vuoksi joukkoon liittyi vielä Suomen Punainen Ristin Tapiolan osasto ja Uudenmaan Marttapiiriliitto Tiina Espon johdolla.
Talkoolaisia kertyi yhteensä 156 henkilöä, joista erityisesti vaelluskilpailujen johtoon kuuluvista useita oli Helsingin Ladun jäseniä. Myös Vantaan, Kirkkonummen ja Keravan latulaisia oli jonkin verran mukana. Oman yhdistyksemme jäseniä oli yli 100 kpl. Mainittujen lisäksi leiripäiviä saatteli onnistuneeseen päätökseen 27 marttaa, 56 kutsuvierasta, 11 Suomen Punaisen Ristin ensiapulaista, 26 virolaista vierasta, 14 henkilöä Suomen Ladun toimistosta, 14 lentopalloerotuomaria ja 42 esiintyjää.
Leiripäivät tarvitsivat myötämielisyyttä Espoon nimismiespiiriltä, Uudenmaan tiepiiriltä, Ympäristösuojelutoimistolta, Terveysvirastolta, Paloviranomaisilta, Verovirastolta ja Teostolta. Näytteilleasettajia leiripäivillä olivat Lassin Retkiaitta, Pekka Villa, Partioaitta sekä Suomen Ladun latupalvelu ja Suomen Matkailuliitto. Osanottomaksun maksaneita osallistui leiripäiville 1900 ja yhteensä osallistujia oli noin 2200.
Kun leiripäivien valmisteluja vertaa aikaisempien päivien valmisteluorganisaatioihin, pääkaupunkiseudulla hajautettu organisaatio ei olisi ilmeisesti onnistunut. Aluksi "sormituntumalla" käyttöön otettu toimintatapa osoittautui pienistä puutteistaan huolimatta sittenkin hyväksi ratkaisuksi.
Suppean leiripäivätoimikunnan muodostivat puheenjohtajana Aulis Lintunen sekä jäseninä Erkki Poikonen varapuheenjohtajana, Päivi Purola sihteerinä, Anja Nurminen taloudenhoitajana ja Helvi Ijas jäsenenä (on myös Vantaan Ladun jäsen). Toimikunnan apuna oli luonnollisesti eri toimintojen vastuuhenkilöt: vaellus Pentti Nummela, suunnistus Seppo Juurikkala, lentopallo Kari-Petteri Terävä Lentopalloerotuomarit ry:stä, kyykkä Pentti Majuri, luontopolku Anna-Liisa Heinonen, kilpailutoimisto ja tulospalvelu Seija Pinnioja, ruokailut Tiina Espo ja Seija Moilanen, muksula Liisa Helenius, IVV- ja UKK-kävelyt Eivor Lähteenmäki ja Astrid Ahlberg, melonta Aarno Rautiainen ja Leo Marttila Keravan Ladusta, ensiapu ja päivystys Pirjo Larm, liikenneohjaus ja järjestysmiehet Jouni Rainto ja Pauli Aaltonen, rakentaminen ja opasteet Ilkka Muona, Pekka Mehtonen ja Pentti Majuri, sähkötyöt Mauri Kukko, koristelut ja palkinnot Helena Helin, leirin siisteys ja kuulutus Urpo Salovaara, kassanhoitajat Anja Nurminen ja Kaarina Kantola, info ja ohjelmat Päivi Purola, kutsuvieraat, Suomen Ladun kesäkokous, myyntipisteet ja näyttelyt Aulis Lintunen sekä tiedotus ja loput muut toimet Erkki Poikonen. Leiripäivillä oli vielä lukuisa joukko lähettejä. Alueen loppusiivous hoidettiin paikalla silloin olleiden kesken.
Tällainen oli silloisen 6-vuotiaan Espoon Ladun suururakka. Kylmä kesäkuukin muuttui pari päivää ennen suorastaan helteeksi, mikä osaltaan vähensi osanottajien määrää ja teki monet toiminnot, erityisesti vaativassa maastossa vaelluskilpailun tosi raskaaksi. Eipähän kuitenkaan satanut eikä palellut ketään. Leiripäivätoimikunta, vastuuhenkilöt ja muut talkoolaiset pitivät lukuisia yhteisiä kokouksiaan ja kävivät myös paikan päällä tutustumassa paikkoihin ja tiloihin. Näin kaikki pysyivät koko valmistelun ajan tilanteen tasalla.
Kymmenvuotiskauden johtokunnat ja tilintarkastajat
1986: Raili Räsänen pja, Anja Nurminen, Urpo Salovaara, Veikko Granholm, Åke Jauhiainen, Leena Huhtala ja Lemmikki Mieskonen.
1987: Aulis Lintunen pja, Raili Räsänen vpja, Urpo Salovaara, Anja Nurminen, Päivi Purola, Aarre(Ape) Järvinen ja Lemmikki Mieskonen sekä varajäsenet Aarno Rautiainen ja Timo Nisula.
1988: Aulis Lintunen pja, Raili Räsänen vpja, Aarre (Ape) Järvinen, Urpo Salovaara, Päivi Purola siht. rah. hoit., Anja Nurminen, Lemmikki Mieskonen sekä varajäsenet Aarno Rautiainen ja Timo Nisula.
1989: Aulis Lintunen pja, Juhani Aho vpja, Ape Järvinen, Urpo Salovaara, Päivi Purola, Aarno Rautiainen ja Marjatta Sykkö siht. sekä varajäsenet Pirkko Nurminen ja Seppo Loiske.
1990: Aulis Lintunen pja, Juhani Aho vpja, Aarno Rautiainen, Raili Räsänen, Anja Kylävalli (muutti kesken kauden pois paikkakunnalta) , Jouni Rainto ja Marjatta Sykkö siht. sekä varajäsenet Pirkko Nurminen ja Urpo Salovaara.
1991: Aulis Lintunen pja, Erkki Poikonen vpja, Raili Räsänen (alkuvuoden vielä rahastonhoitajana, sitten Marjatta Sykkö), Jouni Rainto, Raija Järvinen siht., Eivor Lähteenmäki ja Vieno Pitkänen sekä varajäsenet Juhani Aho ja Urpo Salovaara.
1992: Aulis Lintunen pja, Erkki Poikonen vpja, Raija Järvinen siht. Eivor Lähteenmäki, Jouni Rainto, Astrid Ahlberg ja Ilkka Muona sekä varajäsenet Juhani Aho ja Urpo Salovaara.
1993: Jouni Rainto pja, Ilkka Muona vpja, Erkki Poikonen, Eivor Lähteenmäki, Urpo Salovaara, Astrid Ahlberg, Kaarina Kantola siht. ja rah. hoit. sekä varajäsenet Juha Koponen ja Aulis Lintunen.
1994: Jouni Rainto pja, Ilkka Muona vpja, Eivor Lähteenmäki, Urpo Salovaara, Erkki Poikonen, Kari Vuohenoja, Kaarina Kantola siht. rah. hoit. sekä varajäsenet Aulis Lintunen ja Sirkka Väyrynen
1995: Juhani Aho pja, Ilkka MUona vpja, Eivor Lähteenmäki jäs.siht. myös aiempina vuosina, Erkki Poikonen, Urpo Salovaara, Veikko Tahvanainen ja Kari Vuohenoja sekä varajäsenet Aulis Lintunen ja Sirkka Väyrynen. Sihteerinä on Päivi Purola ja Laila Yrttimaa rah.hoit.
Tilintarkastajina ovat yhdistyksessä toimineet vuosina 1986–1993 laamanni Kullervo Kemppinen ja toimitusjohtaja Pertti Nurminen sekä varatilintarkastaajina Seppo Juurikkala ja Eila Kurkela. Vuodesta 1994 lähtien varsinaisina tilintarkastajina ovat olleet Pertti Nurminen ja Seppo Juurikkala sekä varatilintarkastajina Eila Kurkela ja Juhani Aho., nyttemmin varana on vain Eila Kurkela.
Talous rakentuu jäsenmaksujen varaan
Yhdistyksen talous on pääosin rakentunut jäsenmaksujen varaan. Ne ovat olleet vuosina 1986 - 1990 perheen ensimmäiseltä aikuisjäseneltä 40 mk, toiselta 20 mk ja alle 16-vuotiailta lapsilta 5 mk. Vuodet 1991 - 1994 ne ovat vastaavasti olleet 60, 30 ja 10 mk. Vuodesta 1995 alkaen ne ovat olleet vastaavasti 80, 40 ja 15 mk.
Kannattajajäsenmaksu on ollut koko ajan 500 mk/vuosi. Avustuksia on saatu vuosittain Tapiolan Lämmöltä 500 - 3800 mk ja Espoon kaupungilta 100 - 4000 mk. Leirivuonna kaupungin avustus oli 10 000 mk. Tapiolan Lämmön vuoden 1992 avustuksella 3800 mk on hankittu mm. joukkueteltta ja kamina. Muut avustukset on käytetty nuoriso- ja muuhun toimintaan.
Tilaisuuksissa yhteensä yli kolmetuhatta osallistujaa
Satoihin ne Espoon Ladun eri tilaisuudet ovat kohonneet kuluneena 10- vuotiskautena. Tilastoituja osanottajia näihin tilaisuuksiin on saatu lasketuksi yhteensä 3296 kappaletta sekä lisäksi leiripäivien osanottajat yhteensä 2200. Mainitut luvut ovat vähimmäislukuja, koska useista tilaisuuksista vuosien varrelta ei ole kirjattu osanottajia.
Jäsenmäärä kasvanut tasaisesti
Espoon kokoisessa, hajanaisesti asutussa kaupungissa jäsenhankinta perustuu lähes yksinomaisesti yhdistyksen julkisuuden ja yleisesti tietoon saatettujen tilaisuuksien avulla. Jonkin verran jäseneksi on liitytty myös tuttavien latulaisten kehoituksesta. Jäsenkehitys on kuluneen 10 vuoden aikana ollut nouseva. Ensimmäisenä vuotena, eli 1986 jäseniä oli vuoden lopussa 44, v. 1987 vastaavasti jo 205. Vuoden 1988 aikana se oli kohonnut 297:ään ja 1989 324:ään. Vuonna 1990 Espoon latulaisia on jo 384 ja v. 1991 417. Vuoden 1992 aikana tapahtuu pieni notkahdus alaspäin jäsenmäärän ollessa vuoden lopussa 371. Vuonna 1993 se kohoaa kuitenkin ja 434:ään, v. 1994 491 jäseneen ja v. 1995 huhtikuun 10. päivänä meitä on jo 528 henkilöä.
Kannanottoja puolesta ja vastaan
Espoon Latu on pyrkinyt seuraamaan mahdollisimman tarkoin kotikaupunkinsa kehitystä erityisesti sen luonnon ja luonnossa liikumisen osalta. Maaliskuun 24.päivänä 1987 yhdistys lähettää kirjallisen lausuntonsa Espoon liikuntalautakunnalle Solvallan Urheiluopiston välittömään läheisyyteen laaditusta kilpailulatusuunnitelmasta. Latupohjien laatimista harvapuiseen maastoon yhdistys ei pidä ongelmana. Sen sijaan maaston jyrkkyyttä ja rajoittuneisuutta Nuuksion Pitkäjärveen yhdistys pitää niin vaikeana, että se katsoo erityisesti autojen paikoitustilojen lisärakentamisen pilaavan alueen niin pahoin, että se ei voi suhtautua myönteisesti tehtyyn suunnitelmaan. Kilpailulatuhanke onkin ainakin toistaiseksi jäänyt toteutumatta.
Maaliskuussa 1995 yhdistys jättää kirjallisen muistutuksen Espoon kaupunginhallitukselle Espoon Keskuspuiston osayleiskaava I:stä. Muistutuksessa huomautetaan mm. reuna-alueiden ilman tarkempia perusteluja kaavan ulkopuolelle jättämistä, puiston etelä- ja pohjososat toisistaan katkaisevasta, liian laajaksi suunnitellusta luonnonsuojelualueesta sekä Olarin puoleiselle osalle puiston halki kulkevaksi suunnitellusta uudesta kadusta. Alueen liikennemäärät eivät nykynäkymin tarvitse tällaista puiston pahasti halkaisevaa liikenneväylää.
Lausunnossaan osayleiskaava I:stä mm. Espoon ympäristö- ja liikuntalautakunnat sekä mm. Olariseura ovat ottaneet kielteisen kannan samoihin puistoa pilaaviin kaavan kohtiin kuin Espoon Latukin. Keskuspuiston alue on kaupungin arvokkain puisto-omaisuus, jota ei olee syytä tärvellä lyhytnäköisillä, yksittäisistä intresseistä muodostuneilla puiston pisrtomisilla.
Kymmenvuotisjuhlat suunnitteilla toukokuuksi 1995
Yhdistyksen kymmenettä toimintavuotta on tarkoitus juhlia Espoon Suvisaaristossa 6.5. Juhlaohjelman laatimisesta ja järjestelystä on lupautunut vastaamaan Jouni Rainto. Tilaisuuteen on tarkoitus kutsua osanottajia myös yhdistyksen kanssa yhteistyössä olleista laitoksista ja järjestöistä.
Toivottavasti em. tilaisuutta suosii parempi sää kuin elokuussa 1992 leiripäivien lopettajaisia. Silloin tuli ajoittain taivaan täydeltä vettä. Ei se tilaisuutta kuitenkaan pahemmin häirinnyt, ulkoihmisiä kun olemme.
Kulunutta toiminta-aikaa voitaneen pitää hyvänä osoituksena siitä, että Espoon Ladun perustaminen oli hyvä asia. Monet yhdistyksen toimintoihin ja tilaisuuksiin osallistuneet olisivat ilman oman paikkaunnan yhdistystä tällaisen toiminnan ulkopuolella. Liikutelkaamme tulevina vuosina vielä suurempaa lasten, nuorten ja aikuisten joukkoa - ikään katsomatta - ihmisten itsensä ja koko yhteiskunnan kaikenpuolisen hyvän edistämiseksi.
Espoossa 10.päivänä huhtikuuta 1995
Aulis Lintunen
